Historia

Kesäjalkapalloilun historiayhteenveto

Syksyllä 1989 kokoontui Taipaleen koululle joukko jalkapallosta kiinnostuneita miehiä ja tekivät kokouksessa päätöksen, jonka mukaan Kylmäkoskella aloitetaan pelaamaan jalkapalloa sarjatasolla vuonna 1990. Tässä kokouksessa paikalla olivat Petri Karonen, Erkki Häkli, Paul Välimaa, Timo Väisänen, Eero Välimäki, Jukka Mustonen, Harri Ehoniemi ja Keijo Leppäkorpi.

1990

Ensimmäinen sarjapeli VII-divisioonassa oli Lempäälän Jyryä vastaan Lempäälässä. LeJy voitti ottelun 4 - 1. KylVen historian ensimmäisen maalin viimeisteli Erkki Häkli. KylVe sijoittui sarjassa 5. tilalle. Sinä vuonna KylVe saavutti tähän astisen historiansa suurimman voiton, kun Nekalan Pallo II kaatui Kylmäkoskella 16 - 1. Paul Välimaa viimeisteli ottelussa 7 maalia. Paul voitti myös sisäisen maalipörssin 14 maalilla, vaikka pelasi vain kotiottelut. Ensimmäisellä kaudella joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat : Petri Karonen, Erkki Häkli, Paul Välimaa, Timo Väisänen, Harri Ehoniemi, Tero Raittinen, Veli-Pekka Ehoniemi, Keijo Leppäkorpi, Jorma Peltola, Eero Välimäki, Jussi Halonen, Markku Vanhanen, Janne Pietarinen ja Jukka Mustonen.

1991

Toinen kausi VII-divisioonassa sujui hienosti ja joukkue sijoittui jaetulle toiselle tilalle. Tästä seurasi uusintaottelu Koskenkylän Palloa (KoPa) vastaan. Ottelu pelattiin Kylmäkosken urheilukentällä. Ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen 1 - 1 numeroihin Tero Raittisen tehdessä Kylven tasoitusmaalin. Näin sarjanousu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla. Nokialaiset hermoilivat rankkareissa pahasti, mutta kylveläiset pistivät palloa kylmänrauhallisesti verkon perille. Kolme ensimmäistä KylVen rankkaria laukoivat : Tero Raittinen, Janne Pietarinen ja Veli-Pekka Ehoniemi. Paul Välimaan astellessaan ampumaan neljättä rankkaria, oli selvää, että jos uppoo sisään, niin silloin historiallinen sarjanousu varmistuisi. Paul tykitti pelivälineen maalin oikeaan ylänurkkaan ja huomasi olevansa muutaman sekunnin kuluttua kasan alimmaisena. Oli aika juhli ensimmäistä sarjanousua. Eniten kylveläisistä maaleja laukoivat sarjassa Janne Seppänen ja Paul Välimaa, jotka molemmat osuivat 10 kertaa.

1992

Ensimmäinen kausi VI-divisioonassa oli vaikea. Joukkue taisteli putoamista vastaan koko kauden ja selvisi kuiville nipin napin saatuaan yhden luovutusvoiton Ilves-Kissoista. Joukkue hävisi HSV:lle Valkeakoskella 11 - 0 ja lisäksi samassa ottelussa Jukka Mustonen katkaisi jalkansa törmätessään vastustajan maalivahtiin. Jukan pelaajaura päättyi tähän KylVen historian vakavimpaan loukkaantumiseen. Joukkueen maaliseppo oli Ari Innala 6 maalilla.

1993

Taistelu putoamista vastaan jatkui kaudella 1993. KylVe olisi pudonnut sarjasta, mutta sen onneksi Nahkialan Pallo luopui sarjasta muutama kierros ennen sarjan loppua ja näin jälleen Kylve vältti putoamisen. Paul Välimaa satutti polven nivelsiteet kauden puolessa välissä ja joutui huilaamaan syyskauden. Siitä huolimatta hän oli KylVen tehokkain maalisylkijä 11 maalilla.

1994

KylVen saalis sarjassa oli 6 tasapeliä ja putoaminen VII-divisioonaan oli tiedossa, mutta jälleen KylVe välttyi putoamiselta, kun SPL:n Tampereen Piiri laajensi kuudetta divisioonaa ja poisti VII-divisioonan. Paul Välimaa otti kesken kauden valmennusvastuun, koska harjoituksia ei enää pidetty ja toiminta oli hiipuvaa. Hyvästä yrityksestä huolimatta voittoja ei loppukaudesta irronnut. Paul Välimaa myös voitti maalipörssin 10 maalilla. Kauden historiallisin maali tapahtui kuitenkin lauantaina 10. syyskuuta, kun Juha Vedenpää laukoi pallon Apassien verkkoon. Juha oli tekohetkellä 12-vuotias eli ylivoimaisesti KylVen miesjoukkueen historian nuorin maalintekijä.

1995

Joukkue jatkoi Paul Välimaan johdolla ja vakiinnutti paikkansa sarjan puolivälissä. Joukkue koki kuitenkin historiansa pahimman tappion vieraspelissä Raholan Pyrkivää vastaan. Numerot olivat 12 - 0. Paul Välimaa maalasi 17 kertaa Harri Ehoniemen säestäessä 9 maalilla.

1996

Joukkuetta rupesivat valmentamaan Petri Airaksinen ja Janne Pietarinen. Joukkue sijoittui keskikastiin. Paul Välimaa voitti koko lohkon maalikuninkuuden 14 maalilla. Kylveläiset olivat muutenkin hyvin esillä maalipörsissä, sillä Harri Ehoniemi teki 11 maalia ja Petri Airaksinen 9 maalia. Kauden erikoisuus oli se, että päästiin pelaamaan vihdoin Taipaleen nurmikentälle pitkän odotuksen jälkeen.

1997

Kauden päätteeksi juhlittiin laivalla saavutettua toista sarjanousua. Tälläkin kertaa tarvittiin uusintaottelu, jossa varmistui KylVen nousu. Uusinnassa kaatui naapuri UrPS 2 - 7 Urjalassa. Joukkue oli edelleen Petri Airaksisen Ja Janne Pietarisen hoteissa ja varsinkin Petri teki suuren työn joukkueen menestyksen eteen. Silmiinpistävää oli myös nuorten esiin marssi joukkueessa vastuunkantajina (Juha Vedenpää, Tero Kivistö, Anssi Valtonen ja Pasi Kulmala). Paul Välimaa voitti toisen kerran peräkkäin koko lohkon maalikuninkuuden 12 sarjapelimaalilla. Petri Airaksinen teki 10 maalia.

1998

KylVe pelasi historian ensimmäisen kautensa 5. divisioonassa vaihtelevalla menestyksellä. Kesän kohokohta oli upea kotivoitto UrPSista hurjan loppukirin jälkeen. Muuten kausi oli kauttaaltaan vaikea ja vasta uusintaottelussa varmistui sarjapaikka myös ensi vuodeksi. Täysosuma Cupissa joukkue kaatoi hienosti vitosen toista lohkoa suvereenisti hallinneen KooVeen 3-2 , mutta seuraavalla kierroksella vastaan asettunut Hakan A-junnut oli liian kova pala. Kesän maalikunkku oli Petri Airaksinen 13 maalillaan. Ari Innala, Paul Välimaa, Harri Ehoniemi ja Juha Vedenpää jakoivat maalipörssin kakkostilan 4 maalilla. Paulilla jäi sataan sarjamaaliin matkaa vielä kolmen täysosuman verran. Syksyllä KylVe kävi vielä Toijalassa voittamassa syyscupin.

1999

Edellisvuoden rämpimisestä petrattiin komeasti. Sarjasta nousi peräti 6 joukkuetta, joten lopulta KylVe oli lähellä jopa nousua sijoittuen lopulta sijalle seitsemän. Erityisesti mieleen jäivät komeat vierasvoitot ja se, että Urjalan PalloSeura kaadettiin kahdesti murskanumeroin. Joukkueen sisäinen maalipörssi ratkesi vasta päätösottelussa, kun tasamaalein kärjessä olleet Juha Vedenpää ja Pasi Pihlajamaa syöttelivät Gepardin puolustuksen sekaisin. Pasin syötöstä pallon tykitti verkon perukoille Juha, joka näin varmisti pörssikuninkuuden 9 maalillaan. Ensimmäistä vuotta KylVen peleissä jaettiin tähtiä. Joka peliin valittiin erikseen henkilö päättämään tähtipelaajista. Koko kesän tätä tilastoa hallitsi ylivoimaiseen tyyliin Tero Raittinen. Kausi tarjosi muutaman tilastoennätyksenkin. KylVe missasi kaikki seitsemän rangaistuspotkuaan! Harvinaista lienee myös se, että peräti kolme maalivahtia (Pekka Peltola, Jyri Vihola ja Jarmo Airaksinen) pelasi nollapelin. KylVe-historiaa teki myös Juha Vedenpää, joka voitti kaikkien aikojen nuorimpana (17) joukkueen sisäisen maalipörssin.

2000

Piirinsarjassa KylVen sijoitus oli neljäs. Edellisvuodesta petrausta tapahtui taas kolmen pykälän verran. Muutaman tärkeän pelin kääntyminen vastustajalle esti mahdollisen sarjanousun. Maalipörssin voitto meni edellisvuoden tapaan Juha Vedenpäälle, joka pommitti nahkakuulan 18 kertaa vastustajan verkkoon. Toisena maalipörssissä oli Harri Ehoniemi 13 maalillaan. Tähtipörssin voitti niukasti Harri Ehoniemi Vedenpään Juhan sijoittuessa toiseksi.

2001

Veikot sijoittuivat V-divisoonassa kolmanneksi. Sijoitus on kautta aikojen Veikkojen paras. KylVe teki lohkossaan eniten maaleja eli 94 ja päästi myös lohkossaan vähiten maaleja eli 31. Kotipeleissä saavutettiin myös ennätykselliset seitsemän nollapeliä. Lohkon ja koko divisoonan maalipörssin voitti ylivoimaisesti Juha Vedenpää, joka takoi maaleja tasaisesti koko kauden. Loppusaldoksi muodostui uskomattomat 42 maalia. Juhaa peesasi hyvin Harri Ehoniemi 17 maalillaan. Tähtipörssiä hallitsivat myös maalintekijät. Juha voitti pörssin suvereenisti Harrin sijoittuessa toiseksi. Kaiken kaikkiaan kausi sujui hienosti kun Taipaleen kenttäkin saatiin pelattavaan kuntoon. Kentän avajaisottelussa vastakkain olivat KylVen nykyinen ja ensimmäinen joukkue. Ottelu päättyi nykypelaajien 4-1 voittoon.

2002

Monivuotinen nousuprojekti koki huipennuksensa, kun KylVe voitti lohkonsa täysin ylivoimaisesti ja varmisti nousun nelosdivariin ennätyksellisen aikaisin elokuun alkupuolella. Joukkue hävisi lopulta kauden 20 pelistä vain kaksi, ja nekin nousun käytännössä jo varmistuttua. Kauden lehtinimi oli taas Juha Vedenpää, joka takoi peräti 44 maalia ja nousi samalla Paul Välimaan seuraksi 100 KylVe-maalia tehneiden kerhoon. Kakkostilan sisäisessä maalipörssissä vei Harri Ehoniemi 7 osumallaan. Tähtipörssissä Juhan jälkeen kakkoseksi sijoittui Saku Linna. Joukkuetta valmensivat tällä historian kiistatta parhaalla kaudella Kimmo Ojala sekä Petri Airaksinen.

Viialan virta vahvistui taas Kylmäkoski- voittoiseksi, kun Veikot sai muutaman hyvän vahvistuksen naapuriseurasta alkukaudesta. KylVe osallistui hyvällä menestyksellä myös Suomen Cupiin. Se eteni peräti neljännelle kierrokselle, kunnes Turun Toverit kävi hakemassa kylveläisittäin hiukan katkeranmakuisen voiton Kylmäkoskelta. Piiricupissa matka katkesi toiselle kierrokselle. Ensin voitettiin nelosdivarin SorPa vieraissa, mutta myös nelosessa pelaava Vammalan Palloseura oli kotikentällään jo liian kova.

2003

Historian ensimmäinen kausi nelosdivarissa sujui alkukauden osalta jopa yli odotusten. Avausottelussa joukkue murskasi JanPan peräti lukemin 7-0. Kesän kenties paras ottelu sijoittui toukokuun lopulle, kun sinipaidat kävivät vieraissa kurittamassa Kangasalan Voittoa maalein 0-2. Erityisen maukkaaksi voiton teki se, että tämä tappio jäi lopulta KaVon ainoaksi koko kautena. Loppukausi sujui hieman vaisummin, ja lopullinen sijoitus sarjataulukossa oli seitsemäs. Sarjasta luopui kesken kaiken peräti kolme joukkuetta, mikä jätti ikävän sivumaun muuten hyvätasoiselle ja -henkiselle etelälohkolle.

Joukkueen maalipörssin vei nimiinsä viidennen kerran peräkkäin Juha Vedenpää laukoen 17 ottelussa 22 maalia. Tähtipörssin voittanut Harri Ehoniemi osui 14 kertaa, ja Saku Linna kuusi kertaa. Joukkueen valmennustiimiin kuuluivat Kimmo Ojala, Petri Airaksinen ja Tero Raittinen. Joukkue osallistui myös Suomen Cupiin, jossa Ilveksen A-juniorit osoittautuivat selvästi paremmiksi heti avauskierroksella. Piiricupissa arpaonni ja luovutukset veivät KylVen suoraan välierään, jossa NoPy vei paikan finaaliin lukemin 3-0 Nokian keskuskentällä pelatussa ottelussa.

2004

KylVen toinen kausi nelosdivarissa sujui odotetusti keskikastissa. Syyskuun tappioputki pudotti joukkueen lopulta sijalle kahdeksan. Kesän kohokohtana oli huikea 11-1 -kotivoitto FC SorPasta. Toisaalta taas kauden suurin tappio tuli myös SorPaa vastaan, kun kauden viimeisessä pelissä Valkeakoskella tuli turpaan maalein 2-8. Kimmo Ojalan valmentaman joukkueen viimeinen voitto tuli jo ennen elokuun puoltaväliä, ja näin sijoitus pääsi putoamaan turhan alas loppukauden aikana.

Jälleen kerran polvivaivaisena puolet kaudesta pelannut Juha Vedenpää vei tuttuun tyyliin maalipörssin, tällä kertaa 24 osumalla. Harri Ehoniemi teki 11 ja Petri Airaksinen 6 maalia. Tähtipörssin vei nimiinsä vakuuttavan kauden pelannut Ilkka Koivuniemi. Huomionarvoista kaudessa oli farmisopimus ToiP-49:n kanssa, jonka myötä KylVessä nähtiin kesän aikana useita toijalalaisvahvistuksia.

2005

Kolmanteen nelosdivarikauteensa KylVe lähti Jari Rasimuksen ja Kimmo Ojalan valmentamina. Vaikka kausi alkoi kolmella tappiolla, niin jälleen joukkue osoitti sitkeyttään parantamalla peliään tasaisesti. Lopulta kovatasoisessa sarjassa loppusijoitukseksi tuli viides, kun edelle kiilasivat kolmoseen noussut LaVe sekä FJK/2, ViiPV ja Härmä.

Hyvää kesää edesauttoi hienot paikallispelit. Keväällä oli vielä hävitty Viialassa, mutta syyskierroksella myös ViiPV kaatui kotikentällä vajaallakin pelaten. Joonas Aarnion nollapeli ja Petri Airaksisen viisi minuuttia ennen päätösvihellystä lauottu upea maali toivat kolme pistettä, vaikka Veikot pelasi koko toisen jakson vajaamiehisenä. UrPS:kin kaatui kahdesti, kotona 2-1 ja vieraissa 1-0.

Kylmäkoskelainen jalkapalloilu täytti kesällä 15 vuotta. Tämän kunniaksi järjestettiin perinteinen kesätapahtuma Taipaleen Tuomelassa, ja sitä ennen pelattiin pelit alkuperäinen KylVe vs. Toijalan KKI-35, sekä nykyinen KylVe vs. Ilves KKI-35. Palkitut: Vuoden KylVeläinen: Markus Rautio. Paras maalintekijä: Juha Vedenpää. Tähtipelaaja: Markus Rautio. Herrasmiespelaaja: Mika Rupponen. Paras taistelija: Mikko Mähönen. Paras treenaaja: Markus Rautio. Kapteeninpokaali: Tony Rasimus. OP-sijoittajapelaaja: Juha Vedenpää. Futsal-joukkueen kausi oli hyvin kolmijakoinen. Edellisvuoden tähtipelaajien lähdöt joukkueestä jättivät hyökkäyspäähän liian suuren aukon paikattavaksi ja niinpä leijonapaidat taistelivat maalinteko-ongelmien kanssa. Vasta loppukaudesta leijonapaidat saivat taas juonen päästä kiinni ja maaliverkko alkoi heilua. Viimeisen kolmen ottelun kiri ja etenkin hieno voitto sarjajohtaja Ilves-Kissoista varmisti sarjapaikan myös ensi vuodeksi. Kauden parhaana palkittiin Juha-Pekka Tuomi, pistepörssin voittajana Aki Kannisto ja tulokkaana Tony Rasimus.

2006

Neljänteen nelosdivarikauteensa KylVe lähti ennalta katsottuna altavastaajana treenikauden jäädessä todella lyhyeksi ennen kautta. Kokoopanohuolet ja piirin päätös muuttaa nelosdivari yksilohkoiseksi ja tiputtaa viisi viimeistä joukkuetta vitoseen ensi kaudeksi, aiheutti ylimääräistä hämmennystä ja epätietoisuutta tulevaisuudesta myös kylveläisten piirissä. Kausi alkoi taisteluvoitolla, mutta tämän jälkeen tuli lunta tupaan oikein urakalla neljän perättäisen tappion ja maalittoman pelin myötä.

Mutta vielä mitä, kylveläisten sanovarastoon ei luovuttaminen kuulu ja niinpä Taipaleen nurmelle siirtymisen myötä pelit alkoivat kääntyä voitoksi. Kesä-heinäkuun peleistä tuloksena 4 voittoa ja vain yksi tappio. Tärkeä lenkki pelillisessä muutoksessa oli "uusilla vahvistuksilla", kun Maru Grönroos puki kesäkuussa päälleen tutun sinipaidan ja futsaljoukkueesta tuttu Reijo "Repa" Mäkinen tuli tuomaan joukkueeseen kaivattua kokemusta kovista peleistä.

Loppukausi oli tuttuakin tutumpaa vuoristorata meininkiä parhaan terän kadotessä näennäiseen sarjapaikan varmistumiseen. Viimeisestä ottelusta otettu voitto Urjalan hornankattilassa varmisti lopulta KylVen sarjapaikan myös ensi kaudeksi ja erittäin tasaisen sarjan myötä tämä tarkoitti kolmatta sijaa, joka on kautta aikojen parasta KylVe-sijoitus. Erikoinen tapahtuma kauden aikana elokuussa oli Marun kansainvälinen siirto Skotlantiin FC Cowdenbeathin riveihin. Kauden onnistujia palkittiin seuraavasti: Maalikuningas: Juha Vedenpää. Tähtipörssi: Jarmo Airaksinen. Treenaaja: Paul Välimaa. Pave pysti: Jarmo Airaksinen. Taistelija: Jukka Peltola. Kapteenin Pokaali: Jarmo Airaksinen. Vuoden KylVeläinen: Jarmo Airaksinen. Most Valuable Player: Tero Raittinen. Herrasmiespelaaja: Janne Kaivoluoto.

2007

KylVen kesä oli murheellinen. Joukkue kärsi läpi kesän kokoonpanohuolista ja osa peleistä jouduttiin pelaamaan vajaamiehisenä aloitusvihellyksestä lähtien. Aktiivisimmat jaksoivat kuitenkin urheasti tahkoa kauden läpi eikä luovutuksiin jouduttu. Kovassa sarjassa sijoitukseksi tuli toiseksi viimeinen ja näin ollen putoaminen seuraavaksi kesäksi vitosdivariin oli selkiö. Juha Vedenpää vei tuttuun tyyliin maalipörssi tehden 12 osumaa. Paul Välimaa säesti viidellä. Kauden harvoihin onnistujiin lukeutui Jarmo Airaksinen, joka venyi maalinsuulla pallon tielle sen minkä pystyi.

2008

Paluu vitosdivariin ei sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan. Kausi alkoi vaikeasti, kun toukokuun kuudesta pelistä pystyttiin ottamaan vain yksi voitto. Tämän jälkeen tahti hiukan parani erityisesti kotipelien ansiosta - vieraskentällä vaikeudet jatkuivat mutta Taipaleella pystyttiin sentään ottamaan muutama tärkeä voitto. Pelillisesti ottelut olivat tasaväkisiä, mutta hyökkäyspäässä maalihanat olivat pahemman kerran tukossa ja omassa päässä tehtiin ratkaisevia virheitä, joilla tasaiset pelit hävittiin. Toisaalta kauden päätarkoituksena ei ollutkaan niinkään menestys, vaan “kylmäkoskelaisen jalkapalloidentiteetin palauttaminen”, eli oman kylän nuoret pelaajat saivat rutkasti peliaikaa ja myös vastasivat haasteeseen erinomaisesti.

Joukkue oli syyskuun koittaessa todella tukalassa paikassa. Edessä oli kaksi vaikeaa vieraspeliä, ja lähestulkoon kaksi pakkovoittoa edessä. Silloin nähtiin leijonaryhmän muodonmuutos ja selkä seinää vasten otettiin ensin 0-1 -vierasvoitto Parolan Visasta Heikki Valkosen maalilla. Kauden päätöspeli oli huikea esitys ennätysyleisön edessä Urjalassa. KylVe murskasi Urjalan sen kotikentällä lukemin 0-3 ja näin sarjapaikka oli varmistettu. Tuossa ottelussa tehtiin myös kylmäkoskelaista jalkapallohistoriaa kun Paul Välimaa esiintyi viimeisen kerran KylVe-paidassa. Myöhemmin samana päivänä numero 10 jäädytettiin juhlavin menoin.

Joukkueen sarjasijoitus oli lopulta kahdeksas yhdentoista joukkueen lohkossa. Juha Vedenpää vei sisäisen maalipörssin nimiinsä 13 osumalla, Joonas Suokkaan säestäessä viiden osuman verran. Muut Jarmo Airaksisen valmentaman joukkueen kauden palkitut olivat Vuoden kylveläinen: Paul Välimaa. Herrasmiespelaaja: Paul Välimaa. Paven pysti eli vuoden uroteko: Jarmo Airaksinen. Vuoden taistelija: Tuomo Laaksonen. MVP eli pelaajien valitsema arvokkain pelaaja: Lauri Laaksonen. Vuoden treenaaja: Jussi Häkli.

2009

Jarmo Airaksinen jatkoi päävalmentajana ja edelleen teemana oli joukkueen kylmäkoskelaisuus. Hyvä henki ja innokas meininki tuotti tulosta myös kentän puolella. Kauden alku oli tosin vaikea, kun viidestä ensimmäisestä pelistä voitettiin vain yksi.

Sen jälkeen alkoi kuitenkin aivan huikea loppukausi, johon kuului voittoja toisen perään. Kolmestatoista pelistä peräti seitsemässä pidettiin omissa nollat, ja varsinkin Taipaleella puolustus oli täyttä rautaa. Huikea kiri nosti joukkueen komeasti sarjatulukossa lopulta kolmanneksi. ParVi nousi lohkovoiton myötä neloseen ja Jags kiilasi taulukossa kakkoseksi.

Joukkue ei juhlinyt murskavoitoilla, ja maalipörssissäkin Juha Vedenpää joutui tyytymään kymmeneen osumaan. Mika Rupponen osui viidesti ja Lauri Laaksonen neljä kertaa. Vuoden tähtipelaaja: Lauri Laaksonen. Vuoden KylVeläinen: Jarmo Airaksinen. Vuoden uroteko: Tero Kivistö. MVP: Tero Raittinen. Vuoden taistelija: Petri Vedenpää. Vuoden treenaaja: Petri Airaksinen. Herrasmiespelaaja: Raimo Herttua.

2010

KylVen valmennuksessa nähtiin uutta verta, kun Allu Kurki otti joukkueen komentoonsa Juha Vedenpään toimiessa kakkoskoutsina. Allu toikin joukkueeseen ihan uudenlaista intoa, ja aktiivisuus oli kiitettävää. Harjoituskaudella tulokset antoivat vielä odottaa itseään, mutta peliesitykset loksahtivat kohdalleen viimeistään kenraaliharjoituksessa Jämsänkoskella, jossa leijonat vierailivat haastaen paikallisen kolmosdivarijoukkueen Ilveksen tasapäisesti.

Kausi lähti loistavasti liikkeelle parilla voitolla, ja hyvä vire säilyi läpi koko kauden. Vielä viimeisessä pelissä voitolla oltaisiin noustu sarjakakkoseksi, mutta OldSchoolin vieraana pelattu tasapeli piti kotijoukkueen kakkosena ja KylVe jäi sarjassa kolmanneksi. Kesään mahtui muutama murskavoitto ja myös harvinainen 0-0-tasapeli, joka pelattiin Taipaleella sarjan voittajaa VaKPia vastaan.

Mieleen jäi myös Taipaleella pelattu KylVen jalkapallojaoston 20-vuotisjuhlaottelu, jossa vieraana oli naapurikylästä Urjalan PalloSeura. 3-1- kotivoittoon ennätysyleisön edessä päättyneessä pelissä seuraa muisti muun muassa kunta (tämä olikin viimeinen kotipaikallispeli itsenäisenä kuntana), Palloliitto ja vierailija UrPS. Jukka Vakkila oli aamulla ollut luennoimassa Veikkojen majalla ja oli myös pelissä palkitsemassa parhaita.

Joukkue teki sarjassa ylivoimaisesti eniten maaleja, 22 pelissä verkko heilui peräti 72 kertaa. Maalinteosta suuren vastuun kantoi Juha Vedenpää 28 osumallaan. Joonas Lumijärvi osui viisi kertaa viidessä pelaamassaan pelissä, ja neljän maalin miehiä oli iso kasa. Vuoden KylVeläinen: Jani Partanen. Vuoden uroteko: Allu Kurki. MVP, Juha Vedenpää. Vuoden tähtipelaaja: Juha Vedenpää. Vuoden treenaaja: Petri Airaksinen. Vuoden taistelija: Jirka Järvi. Herrasmiespelaaja: Tero Raittinen.

2011

Allu Kurjen ja Juha Vedenpään valmentama joukkue lähti sarjaan yhtenä ennakkosuosikeista, olihan paperilla nimilista melkoisen kova. Paineet kääntyivät kuitenkin avauskierroksilla ryhmää vastaan, kun viimeistely ontui ja vastustaja iski kovalla prosentilla alakerran virheistä. Kauden kuudes peli kuitenkin muutti kauden suunnan. Oltuaan jo 0-3 –tappiolla vieraspelissä Tampereella, nousi leijonalauma komeaan 3-6 –vierasvoittoon Dynamo Unitedista. Tämän jälkeen KylVe olikin sitten pisteissä mitattuna sarjan paras joukkue loppukauden ajan. Esimerkiksi vieraskentällä kaadettiin VaKP, joka lopulta voitti sarjan ja nousi neloseen.

Sarjasijoitus olisi ollut vieläkin parempi, jos paikallispelit olisivat sujuneet pisterikkaammin. Perinteisesti hyvissä merkeissä tällä vuosituhannella sujuneet ottelut Urjalan Palloseuraa vastaan nimittäin kääntyivät mollivoittoiseksi UrPS:n ollessa parempi molemmissa peleissä. Samoin Viiala haki pisteet Taipaleelta, ja Viialan Haihunkosken upealla nurmikentällä pelattiin tasan. Näissä peleissä KylVe menetti mahdollisuutensa ihan terävimpään kärkeen. Jopa kakkostila oli pitkään kiikarissa, mutta lopulta kauden kahdesta viimeisestä pelistä saalistettiin väsyneenä vain yksi piste, ja näin ollen sarjasijoitukseksi muodostui lopulta viides. Se oli pieni pettynyt lähtökohtiin nähden, mutta toisaalta katastrofaaliseen alkuun peilattuna varsin kelvollinen tulos.

Hiukan vaihtelua muutenkin värikkääseen kauteen nähtiin Taipaleella heinäkuussa, kun ruotsalainen alasarjajoukkue Dalarö SK vieraili Kylmäkoskella ystävyysottelun merkeissä. KylVen selvään voittoon päättyneessä pelissä tärkeintä ei ollut lopputulos vaan suuren urheilujuhlan tuntu ja hieno ottelutapahtuma. Vastustajalla nähtiin kokemusta aina pääsarjatasolta asti, mutta varsin kapealla ryhmällä matkassa olleet tukholmalaiset jäivät toisella jaksolla laajalla ringillä pelanneen leijonalauman jalkoihin. Ottelu oli kaikkien aikojen ensimmäinen kansainvälinen peli Veikkojen edustusjoukkueelle, joten tästä on hyvä jatkaa seuran tunnetuksi tekemistä tulevina vuosina myös kesäkentillä.

Kauden maalipörssin vei nimiinsä jälleen kerran Juha Vedenpää, joka osui tällä kertaa 20 osuman verran. Mikko Mähönen ja Mika Rupponen säestivät seitsemällä maalila. Muut palkitut: Vuoden treenaaja, Tero Kivistö. Vuoden taistelija: Markus Rautio. Vuoden uroteko: Mikko Mähönen. Arvokkain pelaaja: Juha Vedenpää. Tähtipelaaja: Juha Vedenpää. Vuoden kylveläinen: Juha Vedenpää. Herrasmiespelaaja: Ere Salmi.

2012

Futsal-KylVen noustessa liigaan, myös seuralle tärkeiden henkilöiden resurssit siirtyivät yhä enemmän sisälajin pariin. Tämä näkyi vääjäämättä kesäjoukkueessa, joka viime kauteen verrattuna meni lähes täysin uusiksi. Moni vanha runkopelaaja loisti poissaolollaan ja muutamat vieraspaikkakuntalaiset vahvistuksetkin jättivät KylVen. Jäljelle jäi tiivis kylmäkoskelainen rinki, päävalmentajanaan Petri Airaksinen, jonka voima ei riittänyt enää pitämään paikkaa vitosdivarissa. Näin KylVen osaksi koitui sarjan jumbopaikka ja putoaminen piirin kutoseen seuraavaksi kaudeksi.

Kauteen toki mahtui monia hyviäkin hetkiä. Harvoista voitoista ehkä maukkain oli komean toisen jakson nousun jälkeen napattu kotivoitto OldSchoolista elokuun alussa lukemin 5-3 (1-2). Samaista vastustajaa vastaan pelattiin myös KylVen 23-vuotisen historian kolmas 0-0-ottelu, vieraskentällä Ikurissa toukokuun puolessavälissä. Maalinteossa onnistui yhteensä mukavasti 13 eri pelaajaa, niistä kenties harvinaisimpana maalintekijänä pitkän linjan leijonamies Veli-Matti Korhonen.

Kauden 2012 palkitut: Vuoden treenaaja: Jani Kirjavainen. Maalikuningas (6 maalia): Juha Vedenpää. Vuoden taistelija. Veli-Matti Korhonen. Vuoden tähtipelaaja: Ilari Rantala. Vuoden uroteko: Tero Raittinen. MVP: Jussi Häkli. Herrasmiespelaaja: Ere Salmi. Vuoden kylveläinen: Petri Airaksinen.

2013

Kesä-KylVen tarina historian 24. kaudella jatkui kutosdivarissa ”paikallishengessä”. Joukkueeseen ei lähdetty naaraamaan vahvistuksia ulkopaikkakunnilta kuten vielä pari vuotta sitten tehtiin, vaan lähdettiin pelaamaan oman kylän poikien voimalla. Valmennusvastuussa jatkoi Petri Airaksinen. Vaikka joukkueen rinki ei erityisen laaja ollutkaan, niin jokaiseen peliin saatiin vaihtomiehiä kentän laidalle joukkueen sitoutumisasteen ollessa kiitettävää luokkaa.

Alkukausi sujui mollivoittoisesti. Ensimmisestä viidestä pelistä tuloksena oli yhtä monta tappiota. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin sisuuntui ja löysi avaimet pelien kääntämiseen. Heinäkuun alun jälkeen voittoja tulikin jo yhtä monta kuin tappioita, ja sarjataulukossa päädyttiin lopulta kymmenen joukkueen sarjassa seitsemänneksi 18 pelin tuodessa yhteensä 19 sarjapistettä. Maalipörssin voitti pitkästä aikaa uusi nimi, kun Mika Rupponen kaappasi pokaalin itselleen osuen kahdeksassa ottelussa mukavat kymmenen kertaa. Ere Salmi säestä yhdeksällä osumalla.

Kauden 2013 palkitut: Vuoden kylveläinen: Tero Raittinen. Vuoden uroteko Petri Airaksinen. MVP: Tuomo Laaksonen. Herrasmiespelaaja: Jussi Häkli. Vuoden taistelija: Ilari Rantala. Maalikuningas: Mika Rupponen. Vuoden tähtipelaaja: Ere Salmi. Vuoden treenaaja: Jani Kirjavainen.